Kommentti HS:n artikkeliin "Hurahduksen jälkeen", jota HS ei kelpuutanut

 Kirjoitin seuraavan mielipiteen HS:n artikkeliin. Sitä ei näköjään haluttu julkaista, sillä se olisi arvatenkin syönyt moraalista pohjaa HS:n pyrkimykselle hillitä salaliittoteorioita, joka on toki oikean tavoite näinä hulluina QAnonin aikoina.

Tässä kuitenkin hyvin tieteellisesti argumentoitua ( kiihkotonta) tapausta. 1. WTC-tornien tuho ja 2) maailmanlaajuiset megaliittiset kivirakentamisen löydöt joista voisi nostaa esiin kiistattomina Baalbelin temppeliaukion jalustakivet, jotka painava n. 1100 tn ja Sakkaran Serapeium kts.  

https://elamankokemuksi.blogspot.com/2017/09/uusi-massatuhoase.html

https://elamankokemuksi.blogspot.com/2017/09/havinnyt-korkeateknologinen-historiamme.html

Tässä vielä kopio HS:n mielipiteestä

Lähes välittömästi 11.9. 2001 jälkee syntyi Yhdysvalloissa ryhmiä, jotka ryhtyivät kaivamaa annettuja selityksiä, koska ne olivat uskomattoman tökeröjä.  Synti ensimmäinen salaliittoteoria esitti, että tornien luhistumisen aiheutti taloo sijoitettu pommit. Selityksiä ja teorioita on syntynyt todell paljon. Pidin uskottavana tuota “controlled demolition” teoriaa, kunnes törmäsi Judy Woodsin esitykseen: “Mihin tornit katosivat”. Judy Woods on fysiikan asiantuntija ja hän kuvaa esityksiään ja kirjassaan hyvin konkreettisesti mitä tapahtui: “Tornit muuttuivat pölyksi kaikkien silmien edessä, mutta emme ymmärtäneet asiaa, sillä kenelläkään ei aiemmin ollut arkikokemusta tällaisesta.

Kun katsoo videota, jota tapahtumasta on todella paljon, huomaa heti että tornit EIVÄT luhistuneet vaan sinkosivat pölynä ympäristöön koko Manhattanin alueelle.

Kun yli 100-kerroksiset rakennukset voidaan tuhota pölyksi, niin kyseessä tuntematon teknologia, jollaista ei voi hallita muuta kuin suurvalta. Tässä siis tornien molekyylirakenne saatiin rikkoutumaan niin, että jäljelle jäi vain pienhiukkasista pölyä!

Tämän voivat kaikki nähdä videolta kunhan avaavat silmänsä ja myöntävät mitä tapahtuu. Tässä linkki Judy Woodin kirjaan: 

https://www.amazon.co.uk/Towers-Evidence-Directed-Free-energy-Technology/dp/0615412564/ref=sr_1_1?dchild=1&keywords=where+did+the+tower+go&qid=1606841613&sr=8-1

Rauhallista joulun odotusta ja antoisampaa vuotta 2021

Jukka Tamminen

Mietteitä Sally Rooneyn Normaaleja Ihmisiä kirjan ja sen TV-toteutuksen pohjalta

Luin Ronja Salmin suosituksen pohjalat Sallyn Rooney toisen kirjan Normaaleja Ihmisiä (Ordinary People) . Rooney on hieno osaava irlantilainen nuori kirjailija. Hänen kaksi julkaisua teostaan ovat mielestäni hyvin tasavahvoja.. 

Teos on hyvä ja samalla ärsyttävä tällaiselle analyyttiselle loogikolle, mutta siis hyvä. 

Teos kertoo kahden Irlantilaisen nuoren Mariannen ja Connellin rakkaus- ja kasvutarinan. Kerronta on intiimi, tarkka ja hyvin realistisen tuntuinen. Tarina alkaa nuorten lukioajasta. Marianne on varakkaasta perheestä teräväkielinen älykkö. Hän on erakko ja koulukiusattu. 

Connell on myös älykäs, herkkä ja kouluyhteisössä menestyvä nuori, Hän taas on työvaenluokkaisen yksinhuoltajaäidin lapsi. Nuoret ovat samalla luokalla, mutta tutustuvat toisiinsa paremmin, sillä Connellin äiti on siivojanan Mariannen kotona.

Tästä kehittyy nuorten rakkaustarina, joka tapahtuu salassa, kun Mariannen perhe ei hyväksy hänelle poikaystävää, joka on työläisperheestä, vaikka poika menestyy hyvin koulussa. Toisaalta Connell pelkää paljastaa luokkalaisille suhdetta varakkaaseen tyttöön, joka on hänen kavereidensa hylkimä.

Tämä asetelma ajaa hyvin toimivan suhteen jatkuviin ongelmiin, jotka pitkälti ovat peräisin pojan alemmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Kun nuoret siirtyvät yliopistoon, tämä alemmuudentunne vahvistuu Mariannen varakkaiden uusien ystävien seurassa.

Asia joka jää mietityttämään, on brittiläisen kulttuurin ja luokkarakenteen aiheuttama puhumattomuuden ja erottelun ja siitä seuraavien kohtuuttomien väärinkäsitysten ja tuskan kierre. Kunnia menettämisen ja häpeän aiheuttama halvaantunut pelko on kammottavalla tavalla ylikorostunut.

Tarinan on erittäin uskottava näistä lähtökohdista ja kulminoituu juuri brittiläisen rojalistisen jyrkän hierarkiseen luokkajakoon. Nämä ristiriidat ovat siis pitkälti työväinluokkaisen pojan ulkopuolisuuden ja alemmuuden tunteen sanelemia. Toisaalta tarina sisältää vielä vielä seksuaalisesti alistuvan naisen ja tasavertaisuutta kaipaavan miehen suuntautuneisuuksien aiheuttamaan kitkaan. Lopputulos on hyvin realistisen tuntuinen uskottava tarina, joka on erinomaisesti kirjoitettu.

Kirja on toteutettu Englannissa upeasti TV-sarjana. Sarja on todella korkealaatuinen ja noudattaa huolellisesti Sally Rooney upean romaanin ( novellin) tekstiä.Sarjan casting, ohjaus ja kuvaus ovat häikäiseviä ja tekevät kirjalle upeasti oikeutta. Sallly Rooney on osallistunut kuvauksiin ja totesi haastattelussa, että kirja on lukijan kannalta helpompi, kun lukija pääsee Marianne ja Connelin "pään sisään" - siis tietää mitä he täsmälleen ajattelevat ja tuntevat, kun taas TV-versiossa tämä jää asentojen ja ilmeiden varaan, joita on paljon vaikeampi tulkita. Pääosien näyttelijöiden Daisy Edgar Jonesin ja Paul Mescalin suoritukset ovat hienovaraiset, kauniit ja upeasti tasapainossa.