keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Mietteitä Sally Rooneyn Normaaleja Ihmisiä kirjan ja sen TV-toteutuksen pohjalta

Luin Ronja Salmin suosituksen pohjalat Sallyn Rooney toisen kirjan Normaaleja Ihmisiä (Ordinary People) . Rooney on hieno osaava irlantilainen nuori kirjailija. Hänen kaksi julkaisua teostaan ovat mielestäni hyvin tasavahvoja.. 

Teos on hyvä ja samalla ärsyttävä tällaiselle analyyttiselle loogikolle, mutta siis hyvä. 

Teos kertoo kahden Irlantilaisen nuoren Mariannen ja Connellin rakkaus- ja kasvutarinan. Kerronta on intiimi, tarkka ja hyvin realistisen tuntuinen. Tarina alkaa nuorten lukioajasta. Marianne on varakkaasta perheestä teräväkielinen älykkö. Hän on erakko ja koulukiusattu. 

Connell on myös älykäs, herkkä ja kouluyhteisössä menestyvä nuori, Hän taas on työvaenluokkaisen yksinhuoltajaäidin lapsi. Nuoret ovat samalla luokalla, mutta tutustuvat toisiinsa paremmin, sillä Connellin äiti on siivojanan Mariannen kotona.

Tästä kehittyy nuorten rakkaustarina, joka tapahtuu salassa, kun Mariannen perhe ei hyväksy hänelle poikaystävää, joka on työläisperheestä, vaikka poika menestyy hyvin koulussa. Toisaalta Connell pelkää paljastaa luokkalaisille suhdetta varakkaaseen tyttöön, joka on hänen kavereidensa hylkimä.


Tämä asetelma ajaa hyvin toimivan suhteen jatkuviin ongelmiin, jotka pitkälti ovat peräisin pojan alemmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Kun nuoret siirtyvät yliopistoon, tämä alemmuudentunne vahvistuu Mariannen varakkaiden uusien ystävien seurassa.


Asia joka jää mietityttämään, on brittiläisen kulttuurin ja luokkarakenteen aiheuttama puhumattomuuden ja erottelun ja siitä seuraavien kohtuuttomien väärinkäsitysten ja tuskan kierre. Kunnia menettämisen ja häpeän aiheuttama halvaantunut pelko on kammottavalla tavalla ylikorostunut.


Tarinan on erittäin uskottava näistä lähtökohdista ja kulminoituu juuri brittiläisen rojalistisen jyrkän hierarkiseen luokkajakoon. Nämä ristiriidat ovat siis pitkälti työväinluokkaisen pojan ulkopuolisuuden ja alemmuuden tunteen sanelemia. Toisaalta tarina sisältää vielä vielä seksuaalisesti alistuvan naisen ja tasavertaisuutta kaipaavan miehen suuntautuneisuuksien aiheuttamaan kitkaan. Lopputulos on hyvin realistisen tuntuinen uskottava tarina, joka on erinomaisesti kirjoitettu.


Kirja on toteutettu Englannissa upeasti TV-sarjana. Sarja on todella korkealaatuinen ja noudattaa huolellisesti Sally Rooney upean romaanin ( novellin) tekstiä.Sarjan casting, ohjaus ja kuvaus ovat häikäiseviä ja tekevät kirjalle upeasti oikeutta. Sallly Rooney on osallistunut kuvauksiin ja totesi haastattelussa, että kirja on lukijan kannalta helpompi, kun lukija pääsee Marianne ja Connelin "pään sisään" - siis tietää mitä he täsmälleen ajattelevat ja tuntevat, kun taas TV-versiossa tämä jää asentojen ja ilmeiden varaan, joita on paljon vaikeampi tulkita. Pääosien näyttelijöiden Daisy Edgar Jonesin ja Paul Mescalin suoritukset ovat hienovaraiset, kauniit ja upeasti tasapainossa.